Babushka junassa matkalla itään

Babushka junassa matkalla itään
Babushka

tiistai 26. elokuuta 2014

Syrjäkylillä

No niin. Kesä on mennyt, lomat on vietetty ja sateet alkaneet joten nyt lienee jo hyvä aika kirjoitella taas jotakin.

Kevät meni työskennellessä Länsi-Ukrainassa, Lvivin oblastissa. Työn luonteesta johtuen pääsin/jouduin viettämään aikaani melko syrjäisillä alueilla niin Karpaattien vuoristossa kuin maaseudulla aivan Puolan rajan tuntumassa. Sain tutustua muun muassa sellaisiin jumalan selän takana oleviin paikkoihin kuten Mihovo, Velika Sushitsja, Volosyanka sekä Jalinkuvate jossa minulla oli myös kunnia tavata kylän koldun eli noita.

Vaikka olenkin matkustellut Ukrainaa ristiin rastiin tuli tiestön huono (hirveä) kunto maaseudulla ja pienempien kaupunkien välillä minulle yllätyksenä. Tiesin toki että tiet ovat heikossa kunnossa mutta ainakaan Donetskin oblastissa en ole juurikaan saanut tutusta niin karmaiseviin teihin kuin Lvivin oblastissa. Tosin paikallisetkaan eivät ole teihinsä lainkaan tyytyväisiä vaan niiden korjaamisen puolesta järjestettiin mm. mielenosoituksia ja taidetapahtumia (http://iravaban.net/en/30552.html). Mikäli olette aikeissa lähteä automatkalle läntiseen Ukrainaan, suosittelen ehdottomasti välttämään tietä T 1418 joka kulkee Striistä Nizhankovitshiin Puolan rajalle.

Tie T 14 18 Hyrivin ja Dobromylin välillä.
Jos jotain hyvää haluaa noista reikäisistä tien irvikuvista löytää niin ainakin vauhdit pysyvät alhaisina eikä onnettomuuksia pääse tapahtumaan. Ellei nyt sitten törmää pimeässä huojuvaan juoppoon joista ei ole pulaa.

Jos siis suunnittelet automatkaa Ukrainaan on syytä suunnitella reitti siten että se kulkee ainakin suurimmalta osin pääteitä pitkin. Jos kuitenkin pikkutiet vetävät puoleensa on mukaan syytä varata tunkki, vararenkaita sekä hyvät hermot. Lisäksi kannattaa varata lompakkoon käteistä sillä läheskään kaikilla maaseudun bensa-asemilla ei korttimaksu ole vaihtoehto. Myöskään pankkiautomaatit eivät välttämättä toimi juuri sinun kortillasi. Lisäksi automaateissa saattaa olla melko alhainen kertanostoraja, esim. 1000 UAH. Myös automaattikohtaisiin päivänostorajoituksiin saattaa törmätä. Auton voi luonnollisesti vuokrata myös paikanpäältä. Jos käytössäsi ei ole luottokorttia, ei hätää. Sitä ei tarvita vuokraamossa nimeltä "АВТО-Драйв" (www.autodrive.com.ua). Autodrivellä on toimipisteitä lähes kaikissa Ukrainan isoimmissa kaupungeissa ja auton voi palauttaa eri paikkaan kuin mistä se on noudettu. 

Eräs kylä/pikkukaupunki jossa minulla oli kunnia asustella ja viettää aikaani oli noin 15km:n päässä Puolan rajalta sijaitseva Hyriv (ukr. Хирів, ven. Хирoв, puol. Chyrow)Hyrivissä ei ole juurikaan mitään nähtävää. Taras Shevtshenko-patsas toki löytyy sekä kirkko (joka oli rempassa), Rukavitshka-supermarket, pari apteekkia, nimetön hirsimökissä sijaitseva ravintola (ihan ok) ja rautatieasema josta junat kulkevat Sambiriin tai vaihtoehtoisesti toiseen suuntaan Nizhankovitshiin Puolan rajalle (josta ei kuitenkaan rajaa voi ylittää ainakaan ennen vuotta 2016).

Ei Hyrivissä toki mitään vikaa ole. Idyllinen maalaiskaupunki jolla on pienestä koostaan huolimatta pitkä historia josta suurimman osan ajasta se on kuulunut Puolaan. Hyrivissä oli aikoinaan myös merkittävä juutalaisväestö mutta kaikkien tuntemasta syystä sitä ei enää ole.

Hyrivin lähellä sijaitseva rajanylityspaikka Kroscienko-Smilnytsya on harkitsemisen arvoinen reittivaihtoehto mikäli aikoo automatkalle Ukrainaan. Kyseisellä rajanylityspaikalla on harvemmin jonoa päinvastoin kuin pohjoisempana. Lähin kaupunki Puolan puolella on Ustrzyki Dolne. Puolan puolelta voi myös kätevästi käydä vaikkapa päiväretkellä Ukrainan puolella tuota rajanylityspaikkaa käyttäen. Hyrivissä voi tarvittaessa yöpyä Hotel (tai ehkäpä Motel) Furshetissa joka sijaitsee rautatieaseman lähellä pääkadun varrella. Furshetissa on seitsemän eritasoista huonetta hintahaarukassa 250-400 UAH (kevät 2014). Furshetia on turha yrittää etsiä länsimaisista hotellivaraussivustoista tai netistä ylipäänsä. Jopa henkilökunnan löytäminen paikasta oli työn takana. Eli rohkeasti vaan takapihan ovista sisään ja koputtelemaan oviin. Kyllä sieltä joku tyttö tai siivooja ennen pitkää tulee rahastamaan ja antamaan avaimen. (puh. +380 842 16 076)

Kokoluokkaa isompi kaupunki onkin sitten Sambir (ukr. Самбір, ven. Самбoр, puol. Sambor)joka Hyrivissä vietetyn ajan jälkeen tuntui metropolilta. Jos haluaa tutustua tavalliseen, keskikokoiseen, länsi-ukrainalaiseen kaupunkiin, on Sambir hyvä vaihtoehto. Tähän niin ikään historialliseen kaupunkiin voi tehdä Lvivistä helposti päiväreissun tai vaihtoehtoisesti yöpyä vaikkapa keskusaukion laidalla olevassa Hotel Imperialissa (Ploshsa Rynok 4). Kannattaa pyytää huone jonka ikkunat ovat aukiolle päin.

Sambirin kaupungintalo


Karpaateilla majapaikkani oli laskettelukeskuksena tunnetussa Slavskessa (Славське). Opir-joen laaksossa, vuorten keskellä sijaitseva Slavske on kaunis, rauhallinen kylä joka toimi Neuvostoliiton aikoina maan alppimaajoukkueen harjoittelupaikkana. Nykyäänkin laskettelu on Slavsken pääaktiviteetti ja suksivuokraamoiden löytämiseksi ei tosiaankaan tarvitse nähdä vaivaa. Koska olin paikkakunnalla keväällä, en osaa arvioida rinteiden laatua mutta hissikalusto ei näyttänyt kovin vakuuttavalta. Kesällä voi harrastella vaikkapa patikointia vuorilla, pyöräilyä, kalastusta tai värikuulasotaa. Myös suomalaisia saunoja on useammassakin paikassa. Vaikka Slavske on asukasluvultaan pieni, löytyy sieltä runsaasti eritasoisia majapaikkoja, ravintoloita, pikkukauppoja sekä matkamuistokojuja. Jopa villiä biletystä on tarjolla yökerhossa nimeltä Karpaty Klub. Slavskeen pääsee suoraan junalla mm. Kiovasta, Lvivistä tai Uzhgorodista. 

Autolla tai bussilla matka Slavskeen on sen sijaan tuskainen. Parinkymmenen kilometrin matka Skolesta, Lviv-Uzhgorod maantien varresta on niin reikäinen että tietä pitkin ajelu on yhtä tuskaa. Muistaakseni Slavskea suunniteltiin yhdeksi vuoden 2022 talviolympialaisten kisapaikaksi (nythän kisahakemus on jo peruttu). Olisin halunnut nähdä olympiakomitean edustajien ilmeet kun heitä olisi kuskattu tutustumaan Slavskeen tuota kärrypolkua pitkin. Slavsken hotelleihin yms. voi tutustua täällä: http://www.karpaty.info/en/uk/lv/sk/slavsko/ . Mukava ruokapaikka on esimerkiksi Smerichka jossa on tarjolla myös hotellihuoneita.

Slavskessa on kaksi pankkiautomaattia joista toinen ei juurikaan toimi (ainakaan useimmilla korteilla) ja toisesta on usein rahat loppu. Kortilla ei voi maksaa lähes missään. Ota siis käteistä mukaan. Lähimmät toimivat automaatit löytyvät Skolesta.


Slavske

Kävin kevään aikana pariin otteeseen myös Kiovassa. Tuolloin Maidan Nezalezhnosti oli vielä täynnä telttoja ja autonrenkaita. Tunnelma oli leppoisa ja ihmiset vaeltelivat rauhassa leiriytyneiden joukkioiden seassa. Useat paikalliset sanoivat että ihmiset jotka olivat jääneet pitkäksi aikaa notkumaan Maidanille olivat lähinnä kodittomia, pummeja tai muita bandiitteja. Normaalit ihmiset olivat kuulemma menneet jo takaisin töihin tai taistelemaan itään. Mene ja tiedä.

Kiovassa majoituin paikassa nimeltä KyivInn. Kyseessä on pieni huoneistohotelli aivan Maidanin tuntumassa. Siisti ja toimiva paikka, voin suositella (http://www.kievinn.ua/).

Suuri syy Kiovassa käyntiini oli tarve hankkia uusi passi kadonneen tilalle. Katoamiseen ei liittynyt dramatiikkaa mutta uuden läpyskän hankkiminen oli kovin työlästä. Vinkki: ÄLÄ kadota passia!

Kun passi katoaa (tai varastetaan) täytyy ensin tehdä katoamisilmoitus miliisille. Tein itse tämän Kiovassa, Prorizna kadulla, sisäpihalle piilotetulla miliisiasemalla. En toki ollut yllättynyt siitä että miliisiasemalla joutui odottelemaan useaan otteeseen ties mitä, yhteensä tuntikausia, mutta tuskaa se oli silti. En suinkaan ollut ainoa joka oli paikalla hakemassa todistusta ja leimaa passin katoamisen vuoksi. Asemalla oli samoissa aikeissa liikkellä niin paikallisia kuin ulkomaalaisiakin. Yhdeltä paikalliselta hepulta oli varastettu passi repusta, muistaakseni metrossa. Hän kertoi että jos ilmoittaa että passi on varastettu, on odotettavissa huomattavasti monimutkaisempi byrokraattinen show ja kuulustelu tapahtumien kulusta kuin jos passi on "vain" hävinnyt. Vaikka olinkin vain hävittänyt passin jouduin kuvailemaan tarkasti kuinka, missä ja milloin tämä oli käynyt. Vedin päivämäärät hatusta sillä todellisuudessa en tiennyt. Sain allekirjoittaa luultavasti yli kymmenen lyhyttä raportinpätkää. 

Luulisin että jos passi varastetaan, sitä ei kannata paljastaa miliisille. Ainakaan jos ei viihdy kuluttamassa tolkuttomasti aikaa sakeassa tupakansavussa miliisien seurassa (jotka muuten näyttivät nahkatakkeineen kuin suoraan 80-luvun saksalaisesta etsiväsarjasta tulleilta). Ehkä asiasta voi sitten mainita suurlähetystössä.

Väliaikaisen passin (joka on muuten söpön pinkki) saa odottaessa, kunhan tuo miliisiraportti on ensin hallussa ja on vastaillut suurlähetystössä kysymyksiin joiden tarkoituksena on varmistaa henkilöllisyys. Myös suurlähetystössä voi olla jonoja joten uuden passin hankkimiseen kannattaa varata aikaa ja hermoja. Itse hankin samalla myös pitkäaikaisen passin joten vanhan hävittäminen tuli melko kalliiksi. Muistaakseni nuo uudet passit (väliaikainen ja pysyvä) maksoivat yhteensä jotain 300-400€.

Onneksi junalipun sai ostettua ajokortilla. Muuten olisin jäänyt jumiin Slavskeen.. No, tulipahan sekin testattua.

Baari Slavskessa
PS. Mikäli haluat liittyä sotaan terroristeja vastaan, löytyy seuraavasta linkistä hakemus Donbass-pataljoonaan. https://docs.google.com/forms/d/1Gp2KjHJ4wm_blAr7GDHSWM23oBug5XWaJRN1-0sG7rQ/viewform

Слава Україні!




Mies, lehmä ja vasikka - Mihovo,
Starosambirskij Rajon, Lvivin oblasti